Olipa kerran, melko kaukana täältäpäin, kirkas aurinko, jota kiersi kaksi planeettaa. Kummankin planeetan koko ja väestöjen määrä olivat samankokoiset, ilmasto hyvä ja maaperä miellyttävän hedelmällinen. Tunnetussa maailmassa kaikki oli hyvin, ja planeettojen välillä käytiin vilkasta, kumpaakin osapuolta hyödyttävää kauppaa.

Toisen planeetan nimi oli Mahtimaa ja sitä hallitsi hyvä kuningas Jouni. Toisen planeetan nimi oli Valtamaa ja sitä hallitsi hyvä kuningatar Kristiina. Kumpikin hallitsija halusi kansansa parasta, ja ministereineen he miettivätkin päivät pääksytysten, miten he voisivat lisätä väestönsä hyvinvointia. Toki heillä oli ketunhäntä kainalossa: he halusivat lisätä kansojensa taloudellista toimeliaisuutta, jotta heidän aarrekammioihinsa kertyisi yhä enemmän verotuloja eli smaragdeja, rubiineja ja kultadubloneja.

Valtakuntaa hallitaan tiedolla
Eräänä päivänä kuningas Jounia lähestyi planeettainvälinen kiertävä ritari nimeltään Ritari Superior. Ritari Superior tarjosi kuningas Jounille houkuttelevaa ajatusta: jos Mahtimaan väestö segmentoitaisiin, kuningas Jouni voisi suunnitella ja tarjota Mahtimaalaisille kullekin kansalaiselle sopivia palveluita kuten yhdyskuntasuunnittelua, koulutusta ja sosiaalipalveluja, kullekin kansalaiselle hänen tarpeensa mukaan. Kuningas Jouni viehättyi ajatuksesta suuresti: hän voisi säästää viestinnän ja toimenpiteiden resursseja kohdistamalla niitä oikeaan aikaan kansalaisille, jotka niitä tarvitsevat, jonka lisäksi hän voisi ymmärtää kansalaisiaan ja heidän tarpeitaan ja motiivejaan paremmin. Kaikki tämä lisäisi kuningas Jounin verotuloja. Ritari Superior vaikutti kiiltävässä sotisovassaan nuhteettomalta, jonka lisäksi hänellä oli esittää kaukaisten planeettojen kuninkaiden suosittelukirjeitä. Kuningas Jouni ministereineen päättivätkin palkata ritari Superiorin kehittämään kansansa hyvinvoinnin lisäämistä.

Ritari Superior tarvitsi projektiaan varten runsain mitoin terästä, hiiltä, nanojohtimia ja kuunsäteitä. Lisäksi hän halusi valita kuningas Jounin aarrekammiosta kahdeksan hienointa smaragdia palkinnokseen. Näihin raskaisiin ehtoihin suostuttiin ilomielin – olihan saatavilla oleva hyöty niin kovin ilmeinen ja houkutteleva. Pian Mahtimaan pääkaupungin liepeille kohosikin uljas rakennus, jonka pitkät savupiiput syöksivät öin ja päivin sankkaa sinipunaista savua ja kipinöitä: ritari Superior selitti luomansa Ajattelukoneen siellä laskevan kuningas Jounille optimaalisia väestösegmenttejä.

Suunnilleen näihin aikoihin Valtamaan hyvä kuningatar Kristiina ministereineen oli päätynyt ajatukseen, että hänen ja hänen ministereidensä tulisi ymmärtää kansaansa paremmin, jotta he voisivat suunnitella Valtamaan kansalaisille kullekin sopivia palveluja jne. (kuten edellä mainittu). He tutkivat, mitä ymmärtämisen raaka-aineita heillä oli käytettävissään, ja päättivät yhdistää Väestöministeriön, Käyttäytymisministeriön ja Tutkimusministeriön tietoja toisiinsa. Tehtävään he palkkasivat kokeneen kauppiaan nimeltään don Jarmo – don Jarmo halusi ja hänelle luvattiin yksi rubiini palkkioksi. Don Jarmo tuottikin pian projektisuunnitelman etenemisestä, ja tämä suunnitelma hyväksyttiin ilomielin: kaikkien ministeriöiden edustajat näkivät, että yhdistämällä olemassa olevia eri tietolähteiden tietoja syntyisi jotakin ainutlaatuista.

Vedonlyönti
Eräänä päivänä kuningas Jouni ja kuningatar Kristiina tapasivat tähtienvälisen kaupan seminaarissa. Kuningas Jouni ei malttanut olla rehvastelematta projektillaan kuningatar Kristiinalle. Kuningatar Kristiina halusi tietää lisää kuningas Jounin projektista, ja kuningas Jouni näyttikin kuningatar Kristiinalle mielellään projektinsa välivaiheita välkkyviltä muistikiteiltään. Eikä tietenkään kestänyt kauaakaan, kun kuningatar Kristiina ymmärsi, että kuningas Jounin projekti oli hyvin samankaltainen kuin don Jarmon projekti.

Koska kuningatar Kristiina tiesi projektinsa taustat hyvin, hän ehdotti kuningas Jounille vetoa: se heistä, jonka väestösegmentointi olisi parempi, saisi toiselta kaksi hänen parasta tähtienvälistä risteilijäänsä. Kuningas Jouni empi hetken, mutta suostui sitten tähän vetoon. Olihan hänen väestösegmentointinsa tuottaja sentään planeettainvälinen ritari Superior, jonka sotisopa oli niin tahraton ja kiiltävä.

Niinpä määrättynä päivänä sekä Mahtimaan että Valtamaan kuninkaalliset ja heidän ministerinsä kokoontuivat Ritari Superiorin Ajattelukoneen luokse. Ajattelukone syöksi enemmän ja tummempaa savua kuin koskaan, kunnes yhtäkkiä koneen humina hiljeni ja savun tulo lakkasi. Koneen kyljessä oleva luukku aukesi, ja luukusta työntyi tarjotin jolla oli projektin tulos. Kuningas Jouni tarttui hermostunein ottein koneen tuottamaan nippuun pergamenttia, luki muutaman rivin sieltä täältä ja kääntyi tyytyväisenä ja ylpeänä kuningatar Kristiinaan päin lausuen: ”Katso, miten hieno väestösegmentointi minulla on!” Kuningatar Kristiina ei tästä häkeltynyt, vaan nyökkäsi don Jarmolle, joka otti salkustaan samannäköisen nipun pergamenttia ja ojensi sen kuningas Jounille. Ja pian kuningas Jounin oli myönnettävä, että Valtamaan väestösegmentointikin oli hyvä – rehellisyyden nimissä kumpikin näytti kerrassaan hienolta ja käyttökelpoiselta.

Vain konkretialla on merkitystä
Kummallekin hallitsijalle tilanne oli sanalla sanoen kiusallinen – kumpi nyt voittaisi vedon? Don Jarmo katkaisi hiljaisuuden ja huomautti, että segmentointeja vertailtaessa on syytä kiinnittää huomiota ulkomuodon lisäksi myös niiden käyttökelpoisuuteen – hän mainitsi, että Valtamaan väestösegmentointi on kiinnitetty yksilötasolla Valtamaan väestöön, joten se on käytettävissä viestinnän ja palveluiden ohjaamisessa Valtamaan kansalaisille välittömästi. Tämän kuultuaan ritari Superior punastui, heilutteli hieman käsiään ja sai kakistettua suustaan, että Mahtimaan segmentointi oli ikävä kyllä vain koreata pergamenttia – hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että segmentointi pitäisi voida kiinnittää kansaan, jotta sitä voitaisiin käyttää aidosti toiminnan ohjaamiseen, viestintään ja väestön johtamisen tehokkuuden mittaamiseen.

Ja niin, minun on ikäväkseni kerrottava, ritari Superior kahmaisi suosituskirjeensä kainaloonsa ja ryntäsi raketilleen joka hetimiten suuntasi sähisten tähtienväliseen avaruuteen, eikä ritari Superiorista koreassa sotisovassaan sen koommin kuultu niin Mahtimaassa tai Valtamaassakaan mitään.

Seuraavana päivänä kuningatar Kristiina palasi linnaansa kahta tähtienvälistä avaruusalusta rikkaampana. Ja tämän päivän jälkeen kuningatar Kristiinan omaisuus karttui vielä entistäkin rivakammin, kun taas kuningas Jouni ja hänen planeettansa yritykset alkoivat menettää jopa tähtienvälisen kaupan markkinaosuuttaankin.

Sen pituinen se.
Tarinan opetus: haluatko sinä värjättyä paperia vai käytettävissä olevia tuloksia?

Kirjoittaja vastaa analytiikkaratkaisujen myynnistä ja viestintäautomaation jalkauttamisesta.Ytimessä asiakastietojen rikastaminen ja asiakkuuksien ymmärtäminen tavoitteena automatisoitu ja prosessinomainen, tehokas, kohdennettu viestintä.