[jurismivaroitus: sisältää kryptisiä termejä ja lauserakenteita]
EU-tuomioistuin on antanut 23.1.2019 tuomion asiassa jossa tulkittiin pitääkö EU:n etämyyntidirektiivissä säädetty (Suomessa kuluttajansuojalain 6 luvussa) peruutuslomake olla mukana printtimarkkinointimateriaaleissa. 800 yhdistyksestä ja 1200 yritysjäsenestä koostuva sopimatonta kilpailua valvova saksalainen yhdistys Zentrale (Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs Frankfurt am Main eV) vei saksalaisen etämyyntiyrityksen oikeuteen vaatien, että yrityksen printtimainoslehtisessä olisi tullut olla mukana etämyyntilainsäädännön edellyttämä peruutuslomake. Tuomioistuin eskaloi tapauksen EU-tuomioistuimen tulkittavaksi.
Casen peruskuvio oli seuraava:
# Saksalainen yritys Walbusch Walter Busch teki vuonna 2014 perinteistä liitemarkkinointia.
# Sanoma- ja aikaukauslehtien liitteenä jaettiin yrityksen kuusisivuista lehtistä (kooltaan 19 x 23,7 cm).
# Lehtisessä oli irrotettava tilauskortti. Tilauskortin etu- että takapuolella viitattiin peruuttamisoikeuteen ja kortissa oli yrityksen puhelin- ja faksinumero sekä internet- ja postiosoite.
# Nettisivulta löytyi sitten myyntiehdot ja peruuttamista koskevat ohjeet sekä malliperuuttamislomake.
# Yrityksen oikeuteen vienyt Zentrale-järjestö piti tätä mainoslehtistä laittomana sillä perusteella, että siitä puuttuivat vaadittavat tiedot kuluttajan peruuttamisoikeudesta, koska kyseisen lehtisen mukana ei ollut direktiivin mukaista malliperuuttamislomaketta.
Mitä EU-tuomioistuin päätti?
Saksalainen tuomioistuin esitti EU-tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset (suora lainaus päätöksen tekstistä):
1. onko direktiivin [2011/83] 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa sen kannalta, onko etäviestimessä (tässä: mainoslehtinen, jossa on tilauskortti postittamista varten) rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, merkityksellistä se,
a) onko etäviestimessä (abstraktisti) luonteensa vuoksi rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten,
vai se,
b) onko siinä (konkreettisesti) elinkeinonharjoittajan valitsemassa muodossa rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten?
2. onko direktiivin [2011/83] 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan kanssa yhteensopivaa, että 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, peruuttamisoikeutta koskevat tiedot sisältävät pelkästään tiedon peruuttamisoikeuden olemassaolosta?
3. onko direktiivin [2011/83] 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla ennen etäsopimuksen tekemistä myös siinä tapauksessa, että tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, etäviestimeen liitettävä aina direktiivin [2011/83] liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake?
Moni voisi arkijärjellä tulkita tilannetta mutkattomasti siten, että onhan ihan selvää, että liitelehtisessä ei tarvitse ole mukana peruutuslomaketta. Mutta tuomioistuin ei ole aina aivan sama kuin arkimietteet. Tuomioistuin päätyi tässä tapauksessa kuitenkin tolkulliseen ratkaisuun ns. ”rajoitetun tilan ja ajan” käsitteen äärellä. Tuomioistuin lausui asiasta selvästi perusteluissaan:
”Jos sopimus on tehty käyttäen etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan velvollisuutena ei ole toimittaa kuluttajalle samanaikaisesti kun tämä käyttää tällaista viestintä, kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa olevaa malliperuuttamislomaketta. Yhtäältä nimittäin se, että kuluttajalla on tällaisen viestimen välityksellä ennen sopimuksen tekemistä käytössään edellä mainittu lomake, ei ole seikka, joka on omiaan vaikuttamaan tämän päätökseen tehdä tai olla tekemättä etäsopimusta, ja toisaalta velvollisuus toimittaa kuluttajalle kyseinen lomake kaikissa olosuhteissa aiheuttaisi vaaran siitä, että elinkeinonharjoittajalle aiheutuisi suhteeton tai – tietyissä tapauksissa kuten puhelimitse tehdyissä sopimuksissa – jopa kestämätön taakka. Tämän osalta on todettava, että kyseisen lomakkeen toimittaminen selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä muuta lähdettä käyttäen riittää.”
Eli yrityksen ei tarvinnut liittää peruutuslomaketta mainoslehtiseen mukaan vaan linkki nettisivuille josta lomake lisätietoineen vaivattomasti löytyy riittää. Päätöksen kovassa ytimessä eli ”on ratkaissut asian seuraavasti” -osioissa lausuttiin sama hieman kryptisemmin (lihavoinnit kirjoittajan):
”Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohtaa ja 8 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että kun on kyse sopimuksesta, joka on tehty käyttäen etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, ja kun peruuttamisoikeus on olemassa, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kuluttajalle kyseisellä viestimellä ennen sopimuksen tekemistä tiedot, jotka koskevat kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyviä ehtoja, määräaikoja ja menettelyjä. Tällaisessa tapauksessa elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa oleva malliperuuttamislomake selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä muuta lähdettä käyttäen.”
Tuomioistuin lausui ratkaisuosioissa lisäksi että kansallisen tuomioistuimen asia on eri caseissa sitten arvioida voidaanko lainsäädännön edellyttämät ennakkotiedot ”esittää objektiivisesti kyseisessä viestimessä, kun otetaan huomioon viestimessä käytettävissä oleva tila ja aika sekä vähimmäiskirjasinkoko, joka on asianmukainen keskivertokuluttajalle, jolle viestintä on suunnattu.” Eli case-avaruudessa voi syntyä vielä erilaisia tulkintoja eri tilanteissa, kun päästään fontteja mittaamaan…
Casessa esillä ollut kankea, toimimaton direktiivin malliperuuttamislomake on yhden aikakauden lapsi EU-sääntelyssä, aikakauden joka toivottavasti on ohi. Aikanaan tuli allekirjoittaneen ”närkästeltyä” oikein kunnolla mallilomakkeen ja sen tulkitsemisen autuuden äärellä ASML-blogissa.
